Arkipäivän viha 

© A. Sovijärvi, 2000, rev C

http://apz.fi/kirjat/

 

 

Ihmisen päässä täytyy olla jotain vikaa. Vihan ja tyytyväisyyden tunne voi nimittäin joskus olla muutamasta ihan pienestä sanasta kiinni.

        Katselin Anttilan kulmalla olevan nakkikioskin mainoskylttiä. "Lounastarjous: Lihapiirakka ja ½ litran kokis 15mk". Hmm... oikeastaan aika hyvä tarjous. Asettelin pyöräni kioskin viereen ja kävelin luukulle.

 

        - "Joo, ottasin ton lounastarjouksen"

        - "Kello on yli 14, ei me voida myydä enää tota".

 

        Kello oli 14:01.

 

        - "Siis ihan tosissaan?"

        - "Joo, voit kyllä ostaa nää erikseen"

        - "Ei helvetti, anna olla"

 

        Hämmästyttävää, mikä vitutuksen tunne iski päälle. Heitin pyörän paria vaihdetta alaspäin ja lähdin sutien paikalta. Vitutus alkoi olla musertava, seuraava poikkisanan sanoja saisi kuulla kyllä sensuroimattomia mielipiteitä taivaasta, maasta ja kaikesta sen väliltä. Manasin jo mielessäni kuinka joku mahdollinen "hei poika..."-tyyppinen valittaja avautuisi jostain triviaalista aiheesta ja kuinka huutaisin sen jälkeen päin näköä. Niin just! Viha tuntui melkein hyvälle.

 

        Ajoin Anttilan rakennuksen ympäri liikennepuiston ohi ja ajattelin palata kotiin. Kääntyessäni jälleen Anttilan eteen, tuli Alkosta joku äijä. En tuntenut koko tyyppiä, mutta hän mulkoili minua. Ajattelin että nyt on ilmiselvä paikka.

 

        Äijä aloitti:

        - "Paljos tossa pyörässä on vaihteita? 21?"

 

        Tyyppi ei ollut selvin päin, mutta vaikutti ystävälliseltä. Kysymys kuitenkin yllätti täysin. Vaihdoin pienelle vaihteelle pysyäkseni kävelyvauhdissa.

 

        - "Öö... 24"

        - "Pidätkös sitä lukittuna?"

        - "Tietenkin"

        - "Mullakin oli ton tyyppinen pyörä, se varastettiin"

 

        Pysähdyimme liikennevaloihin.

 

        - "Niin mullakin, joku jengi pisti sen paskaksi tuolla aseman alla"

        - "Voi vittu, sellasia pitäs justiinsa vetää turpiin ja kunnolla!"

        - "Niin justiinsa! Eivät tajua että jo esim. vanteen pilkkomisesta tulee ties miten monen sadan vauriot"

        - "Niinhän se on nykysin. Paska maailma."

 

        Valo vaihtui vihreäksi.

 

        - "No, pitää lentää taas, terve!"

        - "Terve!"

 

        Olo oli taas pirteä ja hyvä, uskomatonta kyllä. Vitutus tiessään, poljin hyvillä mielillä kotiin. Katupsykologin vastaanotto päättynyt.